Hyvää valoa ja oloa jo 100 vuoden ajan

Suomi ja Airam - lähes ikätovereita

Kun Suomen Sähkölampputehdas perustettiin vuonna 1921, oli Suomi reilun kolmen miljoonan asukkaan nuori itsenäinen tasavalta, jonka väestöstä valtaosa asui maalla. Samana vuonna astui voimaan oppivelvollisuuslaki, jonka myötä kansakoulu laajeni maaseudulle. Koteihin ja kouluihin toivat valoa hehkulamput. Aluksi vanhoja hehkulamppuja korjattiin, kunnes Airam aloitti oman lampputuotannon vuonna 1925. 1920-luvulla maaseudulle perustettiin koskien varsille satoja pieniä sähkölaitoksia ja Helsinkiin saatiin ensimmäinen automaattinen puhelinkeskus.

1930-luvulla suomalaisten arki alkoi sähköistyä. Vuosikymmenen lopussa lähes kaikissa kaupunkikodeissa ja puolessa maaseututaloista oli sähköt. Yöt nukuttiin hetekassa, uusia teitä rakennettiin ja kaduilla alkoi näkyä autoja hevosten rinnalla. Vuonna 1933 Airam perusti Helsingin Punavuoreen lasitehtaan, jossa alkoi hehkulamppujen massavalmistus. Vuonna 1936 perustettiin neonvaloyksikkö, jonka myötä valomainokset alkoivat värittää kaupunkien katukuvaa.

1950-luvulla alkoi loistelampun aikakausi

Sotien jälkeen alkoi Suomen jälleenrakennus, kansa eli kortilla ja energiastakin oli pulaa. Vuonna 1947 Suomen kieleen luotiin uudissana muovi. Sotien aikana kielletyt valomainokset syttyivät taas vuonna 1948. 

1950-luvulla Suomi oli runsaan neljän miljoonan asukkaan maa, joka kaupungistui ja teollistui nopeasti. Teollisuus alkoi automatisoitua ja koteihin alettiin hankkia jääkaappeja ja mustavalkotelevisioita. 

Vuonna 1950 Airamin tehtaalla alkoi uuden ajan valaistusvälineen - loistelampun - valmistus. Niistä tuli taitekohta sähkövalaistuksen historiassa. Kun lamppujen valotehokkuus kasvoi, polttoikä piteni ja valon värisävyä opittiin muokkaamaan, voitiin sähkövalolla osittain korvata jopa päivänvaloa. 

Määrätietoisen tutkimustyön myötä Airamilla kehitettiin loistelamppujen valmistusta ja luotiin omia reseptejä valon värisävyille. Myös valaistuksen ohjaus kehittyi, kun valovirran himmennys auttoi vähentämään turhaa energiankulutusta, ja valojen syttymisen ohjaukseen tulivat läsnäolo- ja liikeanturit. Vakiovalo-ohjauksella sisätiloissa voidaan hyödyntää ikkunoista tulevaa luonnonvaloa. 

Purkauslamppujen kehitys lähti liikkeelle loistelamppua edeltävästä elohopeahöyrylampusta. Natrium- ja monimetallilamppujen valmistus alkoi 1960-luvulla. Maailmalta alkoi kantautua tietoa tutkimuksista, jotka korostivat katuvalaistuksen merkitystä liikenneturvallisuuden parantamisessa. Tie- ja katuvalaistus yleistyi, kun purkauslampuista saatiin tehokkaasti valoa autoteille ja kaupunkien kaduille. 

1960-luvun valokausi ja automatisoituminen

Muovista alkoi tulla yleinen materiaali 1950-60-luvuilla. Sitä käytettiin astioissa, leluissa, huonekaluissa ja paukkauksissa aina pussimaitoa myöten. Muovin käyttö yleistyi myös valokilvissä, kun muovi tarjosi mahdollisuuden tehdä liikekatujen varsille tyylikkäitä valomainoksia. 1960-luvun alkuun mennessä sähköt ja valot oli jo saatu moniin suomalaiskoteihin. 

1960-luvusta on puhuttu muovikautena ja atomikautena, mutta Airamilla sitä nimitettiin myös valokaudeksi: ”yksikään aikaisempi aikakausi ei ole niin selvästi tajunnut valon merkitystä ja sen vaikutusta meihin”. Tiedettiin, että niin auringonvalo kuin sähkölampun valokin muovaavat ympäristöämme ja että kaikki valo vaikuttaa hyvinvointiimme, työntekoomme, mielialoihimme ja elämän rytmin säätelyyn. Suomalaisilla oli tuolloin jo yli neljän vuosikymmenen ajan ollut oma ”valonlähteensä”, Oy Airam Ab. 

Airamilla sähkölamppujen tuotanto oli pitkälti automatisoitu 1960-luvulla. Pitkä harppaus oli otettu siitä, kun tehtaalla korjattiin käytettyjen lamppujen hehkulankoja ja puhallettiin lasikupuja. 

1970-luvun öljykriisi toi energiansäästön

Energiankäytön hillitseminen ja energiatehokkuus nostivat päätään 1970-luvulla, kun Suomeakin ravisteli maailmaanlaajuinen öljykriisi ja kodeissa valokatkaisijan viereen liimattiin ”Säästä sähköä - sammuta valot” -tarroja. Joulukuussa 1973 Suomen valtioneuvosto julkisti laajan energiansäästöohjelman, jossa huonelämpötiloja laskettiin, teiden kattonopeudeksi asetettiin 80 kilometriä tunnissa, mainosvalot sammutettiin yöksi ja moottoriteiden valaistus kiellettiin kokonaan. 

Valotehokkuus ja pitkä käyttöikä olivat valttia valomarkkinoilla. Tähän vastasi myös loiste- ja purkauslamppujen kehitys Airamilla. 1980-luvulla hehkulampun rinnalle koteihin tulivat pienloistelamput, joita tuohon aikaan kutsuttiin energiansäästölampuiksi, olivathan ne hehkulamppuja huomattavasti valotehokkaampia ja pitkäikäisempiä.

1990-luvulla Suomesta tuli EU:n jäsenmaa, kännykät yleistyivät vauhdilla, samoin tietokoneiden kotikäyttö. Tutkimuslaboratorioissa ympäri maailmaa kuhistiin uudesta valonlähteestä, puolijohdekomponentti ledistä. Vielä siitä ei ollut perinteisten lamppujen korvaajaksi, mutta puolijohde- ja materiaalitutkimus ledivalon kehittämiseksi kävi jo kuumana. 

2000-luku on ollut uudistuksen aikaa

2000-luvulla Suomi sai ensimmäisen naispresidentin, markat vaihtuivat euroiksi, some vyöryi ihmisten arkeen ja Suomi voitti Euroviisut. 2000-luvulla maailma on digitalisoitunut. Samalla ympäristöasiat ja ilmastonmuutoksen torjunta vaikuttavat moneen toimintaan.  

2000-luku on ollut ledivalon kehityksen aikaa ja tänään ledi on korvannut kaikki perinteiset lampputyypit. Airam tarjoaa Suomen monipuolisimman ledivalikoiman sekä koteihin että sähköalan ammattilaisille.

Yhä useammin ledivalonlähde on kiinteä osa valaisinta, minkä johdosta lampunvaihto on jäänyt historiaan. Valaisimet ovat pienempiä kooltaan ja valaisinmuotoilu on saanut uusia ulottuvuuksia.  

Ledi on vastannut loistavasti 2000-luvun kestävän kehityksen haasteisiin. Se on hehkulamppua jopa 20 kertaa valotehokkaampi ja palaa kotikäytössä 25 vuotta. Kun 1920-luvulla valot syttyivät seinäkytkimestä, voidaan ledivaloja tänään ohjata langattomasti netin välityksellä. Ledeistä saadaan helposti myös täsmävaloa ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon.  

Tästä on hyvä jatkaa. Airam tuo jatkossakin loistavaa valoa suomalaisten arkeen ja juhlaan!