Kasviharrastaja Tuula Salovaaran ikkunalaudalla komeilee kelpo rivi viherkasveja. Oliivi, palmuvehka, pullojukka ja monet muut upeat kasvit kurottelevat vehreitä lehtiään ikkunaa vasten. Kaamoksen harmaudesta ei kuitenkaan liikaa auringon ilottelua irtoa, joten Tuula on viritellyt kotiviidakolleen kasvivalot. Kasvien yläpuolella roikkuu kolme Airamin siroa Fiora-kasvivalaisinta. Riippuvalaisimet paitsi hemmottelevat kotipuutarhurin aarteita, myös luovat huoneeseen pehmeää päivänvalomaista tunnelmaa.
Valaisimet ovat katossa ympäri vuoden, mutta pidän niitä säännöllisesti päällä pimeän aikaan lokakuusta maaliskuuhun. Olen varustanut valaisimet ajastimella, joten minun ei tarvitse muistaa sytyttää ja sammuttaa niitä itse. Led-valot eivät vie paljon energiaa, homma toimii ja kasvit nauttivat.
– Fiora on siitä kätevä kasvivalo, että siinä sopiva valonlähde eli 800 lumenin kasvilamppu, tulee pakkauksen mukana. Pitkän johdon ja europistokkeen ansiosta nätti valaisin on helppo asentaa kattoon ja sen korkeakiiltoinen heijastin hajottaa valon tasaisesti kasveille. Fiorasta on nyt olemasssa myös trendikäs mustarunkoinen versio, Tuula kehuu.
Tuulan suosiman Fiora-kasvivalaisimen valo näyttää ihmissilmään valkoiselta, vaikka sen 3500 kelvinin aallonpituus tarjoileekin kasveille lievästi punertavaa valoa.
Kasvit tarvitsevat valoa fotosynteesiin eli yhteyttämiseen. Jos kasvit eivät saa riittävästi valoa, ne eivät pysty muodostamaan glukoosia, jolloin niiden lehdet kellastuvat ja kasvu hidastuu. Heikkokuntoiset kasvit ovat alttiita kasvituholaisille ja taudeille. Pitkittyvä valonpuute voi koitua kasveille kuolemaksi.
Tuula on tarjoillut kasveilleen lisävaloa pitkään. Ennen nykyisiä, turvallisia ja nimenomaan kasveille tarkoitettuja led-kasvivaloja Tuula hemmotteli kasvejaan taimenkasvatusaikaan vanhalla akvaariovalaisimella, jossa valon spektri on kasveille sopiva. Valaisin tosin oli aika ruma.
Ennen led-lamppuja kasveja valaistiin hehkulampuilla tai energiansäästölampuilla. Hehkulamput veivät paljon energiaa ja olivat vaarallisiakin, kun pahimmillaan ne polttivat kasvien lehdet. Nykyiset led-kasvilamput ja -valaisimet ovat energiatehokkaita eivätkä ne kuumene, joten ne voi sijoittaa turvallisesti lähelle huonekasveja.
Suositeltu etäisyys kasvin ja kasvivalon välillä on noin puoli metriä, mutta Tuulan valoille persoimmat kasvit saavat nautiskella kasvivalon loisteesta jopa vaaksan etäisyydeltä.
– Esimerkiksi jukkapalmut, kaktukset ja mehikasvit ovat oikeita auringonpalvojia. Varjoisan paikan kasvit, kuten palmuvehka ja saintpaulia, taas pärjäävät vähän hämärämmässäkin. Yleisesti ottaen tummalehtiset kasvit pärjäävät vähemmässä valossa kuin kirjavalehtiset, Tuula paljastaa.
”Kasvini voivat paljon paremmin kasvivalojen ansiosta. Olen varma, että oliivipuuni kuolisi talvella ilman lisävaloa.”
Kasvivaloja on olemassa erilaisia, ja jotkut hyödyntävät onnistuneesti kasvivaloina myös kirkkaita, 6500 kelvinin ja 810 lumenin led-päivänvalolamppuja. Tuula neuvookin, että valon värilämpötilan lisäksi kannattaa huomioida valon lumen-arvo eli se, kuinka tehokasta valovirtaa valonlähde tuottaa.
– Huonekasveille sopiva lumen-arvo on tyypillisesti 400–800. Myös 180 lumenin kasvivalo voi riittää joillekin pienille, tummalehtisille kasveille.
Kasvivalaisimeksi käy oikeastaan mikä tahansa valaisin. Suosi kuitenkin sellaista valaisinmallia, jossa on umpinainen varjostin. Kasvilampun valokeila kohdistuu näin juuri siihen, missä valolle on suurin tarve. Muista tarkistaa, että kasvivalon lampunkanta ja -kupumalli sopivat valittuun valaisimeen. Airamin led-kasvilamppuja on saatavilla E27- ja E14-kantaisina.
Siron Lily kasvivalaisimen varsi työnnetään suoraan ruukkuun. Varren korkeutta voi säätää teleskooppisesti, jolloin valaisimen saa sopivalle etäisyydelle kasvista.
Kasvit kannattaa siirtää pimeimpään vuodenaikaan itä- tai eteläikkunoille, jotta ne saavat nautiskella auringonpaisteesta mahdollisimman paljon. Luonnonvalon lisäksi kasvit hyötyvät melkein kaikenlaisesta lisävalosta, mutta eniten ne tarvitsevat aallonpituudeltaan siniviolettia, sinistä ja punaista valoa.
– Kasvit tarvitsevat erilaista valoa eri tilanteissa. Pääsääntönä voi pitää, että taimet kaipaavat kylmempää, sinistä valoa ja kukkivat kukat punaista valoa, Tuula avaa.
Ennen kasvivalon hankintaa kannattaakin selvittää, minkä väriseltä kasvivalon aallonpituus näyttää. Sinivioletti valo saa kasvit kasvamaan tukeviksi ja jämäköiksi eli kasvit kasvavat sopivasti pituutta ja leveyttä. Sininen tai siniseen vivahtava purppurainen valo vaikuttaa kasvuun. Punainen valo taas edistää kukkivien kasvien kukintaa. Vahvasti punertavana hohkaavat kasvivalot eivät miellytä kaikkien sisustajien silmää, mutta tosiharrastajalle esimerkiksi taimikasvatusaikaan taimien elinvoima voi olla tärkeämpää kuin sisustustyyli. Aallonpituus on yleensä merkitty myyntipakkaukseen spektrikuvana.
Hyvä päiväannos lisävaloa kasveille on 12 tuntia, jotta kasvit saavat myös levähtää. Kasvivalaisimien ja -lamppujen virransyöttöä voi säädellä helposti digitaalisella ajastimella.
– Keväällä kasveista kyllä huomaa, kun luonnonvalon määrä lisääntyy. Silloin voi vähentää huonekasvien lisävalaistusta, vaihtaa mullat ja ruveta lisäämään kasteluveteen lannoitetta, viherpeukalo vinkkaa.
Monikaan multasormi ei silti pakkaa kasvilamppuja varastoon talven selän taituttua, sillä lisävalosta on iloa ja hyötyä keväällä taimikasvatuksessa.
– Muun muassa paprikan ja chilin siemenet pääsevät multiin jo alkuvuodesta, jolloin päivänvaloa on vasta vähän. Kasvivalot auttavat pienokaisia elämän alkuun, Tuula toteaa.
